Vuoksennauha, melonta läpi Keski-Suomen

Vuoksennauha-melontamme käynnistyi Juhannuksen jälkeen 26.6.2023 Kiuruvedeltä.
Matkaan lähti Lasse ja Raili Tähtinen by Marjaniemen Melojat ry.

Blogin kirjoittaja: Lasse Tähtinen

Matkapäivä 26.6.2023

Aamulla klo 07.00 lähdimme autolla Helsingistä kohti Kiuruvettä. Kajakit nostimme katolle jo edellisenä päivänä ja illalla pakkasimme autoon kaikki retkitarvikkeet.

Kummityttömme oli luvannut heittää meidät Kiuruvedelle. 

Matkapäivän melonta, Kiuruvesi - Mustalahti, 8 km

Savutuamme Kiuruveden vanhalla uimarannalla meni pitkälle iltapäivään ennenkuin saimme kajakit lastattua ja vesille. Seuraavaksi piti vain etsiä yöpaikka. Löydettiin läheltä hyvä retkisatama, jossa päästiin uimaan ja nauttimaan ilta-auringosta.

Leiripaikan päässä oli jäänne vanhasta laiturista, jossa tukipylväät ovat aloittaneet uuden elämän!

1. Melontapäivä 27.6.

Mustalahti - Heiskalansaari

47km

Ensimmäinen varsinainen melontapäivä meni vähän pitkäksi. Ensin taistelimme Runnin Museo-sulun kanssa pitkään ja sitten meloimme kiivaasti ukkosta ja salamia pakoon...

Museosulku olikin aika haastava juttu, ennenkuin asian ymmärsi. Eli piti vaan pyörittää pyörää, jotta vesi valuu sulkuun, sitten avata sulku jotta kanootit saadaan sinne ja lopuksi tehdä sama kääntäen toisessa päässä. Helppoa kun sen oppi.

Kajakit hinattiin sulkuun

Sulku pyöritetään kiinni ja toisesta päästä auki

Matkaa jatkettaessa alkoi jyristä taustalla ja meidän piti meloa rantojen tuntumassa säätä tarkkaillen. Loppuvaiheessa oli pakko puskea vastaiseen muutama kilometri että päästiin kohteeseen. Ja uimaan 😋

2. Melontapäivä 28.6. Heiskalansaari - Jussilan retkisaari 

25 km

Säätiedotus lupasi ukkosta ja sadetta pitkin päivää. Lähdimme kuitenkin liikkeelle. Ensimmäiset kymmenen kilometriä menikin jyrinää kuunnellen kauempaa, mutta sitten se alkoi olemaan jo lähellä, joten rantauduimme Lapinlahden ison sillan alle. Siellä vietimme pari tuntia. Ukkosrintamia tuli ja meni, samoin sadetta ja tuulta. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa ja rantauduimme Jussilan saaren nokkaan, loistava kallioranta (harvinainen näiden pöheikkösaarien lomassa).

Sillan alla olimme turvassa ukkosilta

Yksi sulkukin oli tämän päivän matkalla

29.6. Jussila - Retkisaari Aitto Ruokovedellä

38 km

Jälleen saimme taiteilla ukkosen ja salaman kanssa. Tällä kertaa olimme onneksi juuri pysähtyneet Maaninkalla Ahkiolahteen kanavalle ja käyneet pizzalla. Tunti pari siinä meni ukkosia seuraten. Ja iso valtava musta pilvi meitä myös saattoi jyristen kun jatkoimme  matkaa.

Ilta-auringossa suunnitellaan seuraavaa päivää

30.6. Aitto - Retkisaari Vuorisalo Kuopio

41 km

Kajakkien parkkeeraus Kuopion satamassa oli normaalin haastavaa. Mutta kauppa ja ravintola olivat lähellä.

Veneen tankkasulaiturista pääsi ylös

Kuopion saaristokaupunkiin tutustuttiin kanavaa pitkin - aika hulppee alue.

Leiripaikka löytyi noin 10 km päästä.

1.7. Vuorisalo - Konnuksen kanavan suu 

38 km

Nyt tapahtui säässä muutos. Koko yön satoi vettä ja ukkosti. Aamulla oli jopa teltassa vettä. Minä illalla mokasin, entä laittanut tarppia suojaksi.

Aamu oli pimeä ja tihkuinen, joten laitoimme kuivapuvut päälle. Tuuli oli koko päivän myötäinen ja vaikka vettä tuli pitkin päivää, pääsimme kohtuullisesti etenemään.

Mutta leiripaikka olikin ongelma ja lopulta päädyimme Konnuksen sulkukanavan suulle merkilliseen paikkaan. Jouduimme perustamaan leirin runsaassa sateessa, tosin hienon vanhan laivan viereen.

2.7. Konnus - Leppävirran leirintäalue 13 km

Nyt päätettiin pitää huilipäivä. Melottiin ainoastaan Leppävirran leirintäalueelle, otettiin mökki yöksi ja varattiin sauna. Sauna teki terää!

Säät vaihtelevat kovasti, huomennakin ehkä tuulee, ehkä sataa ja ukkostakin näyttäisi olevan.

Mutta aamulla lähdemme liikkeelle ja katsotaan löydämmekö itsemme jostain pöheiköstä ukkosta paossa vai mistä.

3.7.23 Leppävirta - Harronsaari (Linnansaaren kansallispuisto)

43 km

Vuoksen nauhan puoliväli ohitettiin. Nyt koossa 253km!!

Matkalla on ollut  mahtavia järviä ja useita sulkuja. Sulut ovat hyvin helppokäyttöisiä, vedään vain narusta ja seurataan ohjeita. Täällä selillä ei juuri muuta vesiliikennettä kuin joutsenia ole toistaiseksi näkynyt. Tosin yksi isompi höyry tuli vastaan.

Tässä me, kuva tosin otettu alkumatkasta

Tänään meiltä vaadittiin kestävyyttä. Koko matka vastatuulta ja Varkauden jälkeen vielä kovaa sellaista. Lisäksi vesisadetta mausteeksi .

Varkaudessa vierailimme kuitenkin Taipaleen kanavan Kanavamuseossa. Aika mielenkiintoinen paikka. Vuoksen nauha käsittää osan kanavista, jotka aikoinaan tehtiin, jotta mm.  puutavara saatiin siirrettyä keski-Suomesta etelän tehtaille sekä lopulta Saimaan kanavan kautta merelle. Myös muu rahdin kuljetus oli kanavien kautta helppoa ja nopeaa.

Ilta-auringossa pääsimme lopulta leiripaikkaamme ja vaikka ilma on kylmennyt, niin vesi on edelleen lämmintä, joten uinti virkisti mukavasti.

4.7.23 Harronsaari - Retkisaari Pieni Lappi

23km

Tuulee ja sataa. Nämä Linnansaaren selät ovat isoja. Vähän saaria kierrellen pääsee eteenpäin näissä tuulissa. Tänäänkin odoteltiin taas pari tuntia pusikossa ennen selän ylitystä. Huomenna ilmeisesti jatketaan vasta illalla...

Aamulla heräsin ison laivamoottorin ääneen ja kohta joku kuulutti kaiuttimilla "siirtäkää nuo kanootit pois tieltä, kiitos"! Huoltoalus oli tuomassa polttopuita saareen. Onneksi vaimo oli jo tekemässä aamiaista ja hoiti asian.

5.7.23 Pieni Lappi - Retkisaari Seurasaari 

25 km

Tänään jouduttaneen viettämään saaripäivää. Ehkä illansuussa päästään heittämään kymppi-pari. 

Mutta meillä on hieno saari 😁

Päätettín että tuuli loppuu klo 18, eli silloin lähdettiin matkaan.

Tuuli loppuikin mutta sade kiusasi pitkään. Päästiin perille joskus klo 22 aikoihin. Kyllä kuivapuku oli taas tarpeen!

Pikku sade

Ja ilta-aurinko

6.7.23 Seurasaari - Retkisaari Juuvinsaari

38 km

Tänään ei satanut, eikä tuullut. Aurinko paistoi. Pääsimme tulemaan hyvän matkaa. Kävimme Savonlinnassa ostoksilla ja vettä tankkaamassa.

Iltaa istuimme tovin veneilijöiden kanssa makkaraa grillaillen ja kaunista iltaa katsellen.

Huomenna taitaa taas olla sadeilma🥴

7.3.23 Juuvinsaari - Retkisaari Hiekkaniemi

37 km

Lumpeen kukkia sateessa

Aluksi meinasin kertoa vain tämän, että sataa, mutta sitten sade loppui ja vähitellen harmaus alkoi hellittää, aurinko tuli lopulta esiin.

Päästiin mahtavaan hiekkarantaiseen leiripaikkaan kuivattalemaan vaatteita ym.

Perjantai-ilta kun oli, niin nuorisoa yritti pariin kertaan tulla veneellä samaan rantaan. Mutta aina ne peruuttivat pois, kun näkivät meidät. 

Oltiinkohan me jotenkin vallattu koko ranta?

8.7.23 Hiekkaniemi - Patasaari

35 km

Aamupäivällä melottiin kaunista 'jokimaisemaa" ja kahden kanavan kautta saavuttiin taukopaikalle, johon jouduttiin jäämään pitkäksi aikaa. 

Ukkosta pakosilla oltiinkin lähes 4 tuntia, tosin hyvässä retkisatamassa, jossa oli myös grillikatos.
Liikkeelle lähtiessämme edelleen salamoi ja ukkosti.

Huomenna yritämme herätä joskus neljän aikaan, jotta pääsisimme Suur-Saimaan suurten selkien yli lähelle Lappeenrantaa.

Ukkospilven häntä

9.7.23 Patasaari - Päihäniemen retkisatama

31 km

Herättiin komeasti klo 04.00. Vesisade ropisi teltan kattoon. Innosta puhkuen purimme teltan, pakkasimme makuupussit yms. Söimme pystyaamiaisen tarpin suojassa ja lähdimme liikkeelle jo ennen kuutta. Sade oli tauonnut ja tuuli leppoinen, taivas tosin synkkä. Heti seitsemän jälkeen saavuimme Suur-Saimaan isolle n.20km:n selälle. 

Mutta jo alle 5km:n jälkeen huomasimme, että Saimaalla ei tuuli nuku aamullakaan. Se mitä oli luvattu, tuli jo sieltä. Eli reipas lounaistuuli, joka pakotti meidät rantautumaan ensimmäiselle pienelle saarelle (Peräsaari). Ei muuta kuin riippumatot puihin ja aamutorkkuille. Jatketaan illan suussa 😒.

Noin klo 18 pääsimme jatkamaan matkaa ja ylitimme selän mukavassa myötäisessä. 

Leiripaikka löytyi n.15km päästä.

10.7.23 Päihäniemi - Myllysaaren uimarannan alue

18km

Tämä viimeinen päivä aukesi kauniina aamuaurinkona Päihäniemen upealle hietikolle (mahtava niemi pelkkää hietikkorantaa, jossa useita leiripaikkoja sekä pöytiä, kompostivessoja ym). Meloimme upean saariston läpi lepppoisassa myötätuulessa Lappeenrannan kaupungin hiljalleen noustessa näkyviin UPM:n tehtaiden takaa. Kävimme kastastamassa SaiLan melontarannan (hijaista oli) ja lopulta rantauduimme niemen taakse uimarannan kupeeseen. Paikallisen uimarannan valvoja jopa avasi meille portin, jotta saimme auton lähelle. Suurkiitos siitä!

Perillä ollaan, SaiLan melontarannassa

Vuoksen Nauhan melonta oli siis suoritettu.

Kokonaismatkasi tuli yhteensä 460km.

Loppusanat

Vuoksen nauha-melontareitti oli mahtava kokemus. Saatoimme seurata vanhaa historiallista puun ja muun rahdin kuljetusreittiä.

Nykyään muun rahdin kuljetus on vähentynyt, mutta puun kuljetuksessa uitto on yhä ylivoimainen. Ja siihen tarvitaan vesistöjä yhdistäviä kanavia ja sulkuja. Suluilla voidaan "pudota" yli 5m alemmalle veden pinnan tasolle. Nykyaikaisen hinaajan lautassa voi olla jopa 1200 nippua eli noin 15 000-20 000 m3 puuta, joka vastaa noin 300-400 rekkalastia (Taipaleen kanavamuseo) !

Useasssa kanava-alueessa on edelleen näkyvissä vanhat kanavat. Mm. Konnussa oli jopa neljä vanhaa kanavaa ja sulkua vielä näkyvissä.

Matkan varrella olisi voinut harrastaa paljon enemmämkin "turismia", mutta huonohko keli jopa suorastaan esti turhat rantautumiset tai sitten oli vain kiire päästä seuraavaan leiripaikkaan vielä kun keli oli hyvä.

Mutta retkeily ja melonta on aina säästä riippuvainen. Tällä kertaa saimme paljon kokemuksia ukkosista, salamoinnista ja sateesta. Ja siitä huolimatta etenimme lähes suunnitelman mukaisesti. Ja tutustuimme myös kanaviin ja niiden historiaan.Mutta kaikkea ei voi saada. Me saimme tämän osan.

Vahva suositus tälle reitille!